Arpapeliä ja pelottelua

Samaan aikaan, kun Jyrki Katainen päivittelee omia 1×2-rivejään säätytalolla, arpovat ruotsin jalkapallomaajoukkueen pelaajat tämän illan vastustajansa, Suomen, kokoonpanoa. Toisaalta myös Saksassa veikkailu käy kuumana, kun yksi vihannes/kasvi kerrallaan nostetaan syylliseksi hengenvaarallisen ehec-bacteerin aiheuttajaksi.

Jyrki jyrki… Ei siitä sen enempää enää. Mutta mites ne ruotsalaiset? On ehkä ymmärrettävää, että niinkin pienen jalkapallomaan kuin Suomen pelaajisto ei ole yleisesti tunnettu maailmalla. Erikoista on kuitenkin se, että eräät Ruotsin maajoukkueen Andreas Granqvist ja Pontus Wernbloom eivät osanneet nimetä Suomen maajoukkueesta edes omia suomalaisia seurakavereitaan. Näin ainakin, jos on uskominen kotimaista iltapäivälehdistöämme. Ja miksei olisi.

Ja entäs Saksa? Kuka se lörppähuuli on, joka jatkuvasti kertoo tutkimusten kohteena kulloinkin vuorollaan olevan vihanneksen? Kuka on tämä, joka päivittäin aiheuttaa jopa suomalaisissa kuluttajissa pelkoa ja inhoa esim. kurkkua tai pavun ituja kohtaan? Lienee nimittäin sanomattakin selvää, että kun pavun ituja on kerran epäilty, ei seuraavana päivänä annettu lausunto vääristä syytöksistä paljon lämmitä. Itujen maine meni jo.

Toisaalta voi jälleen ihmetellä koko median yritystä luoda jonkinlaista pelkoa tätä kuuluisaa bakteeria kohtaan. Tähän mennessä se on tappanut reilut 20 ihmistä maailmassa. Hui. Maailmassa kuolee vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä erilaisiin flunssatauteihin. Suomessa tavalliseen kausi-influenssaan menehtyy vuosittain 1000 ihmistä. Nämä vertailukohdat on aina hyvä kaivella esiin, kun joku yrittää kuumotella jollain kurkku-/papubakteereilla.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/sikainfluenssarokote.html

http://blogit.mtv3.fi/maailmansyke/2009/04/29/taudit-tappavat/

Pakeneva demokratia ja hiusraja

Hallitusneuvottelut jatkavat tunnustelija Kataisen johdolla jo ties kuinka monetta viikkoa. (Olihan se pakko nyt jotain ajankohtaista aihetta käsitellä, jotta voi joskus kiikkustuolissa muistella tehneensä nuoruudessa niinkin.) Kansa puhui, mutta Jyrki-boy kusee puhujien päälle. Tietenkään yhtä puoluetta ja yhtä miestä ei voi syyttää päin helvettiä sujuneista ja epäonnistuneista neuvotteluista, mutta Kataisen toteuttama “jos ei sovi, tos on ovi” -demokratia kuulostaa äkkiseltään makaaberilta. Kun kansa äänesti kerrankin suhteellisen aktiivisesti ja teki niin erityisesti muutoksen puolesta, uhkaa muutosvastarinnassa seisovaa kansaa neljän vuoden jatko edelliselle kärsimysnäytelmälle.

Samaan aikaan maasta pakenevan demokratian kanssa pakomatkansa on aloittanut myös hiusrajani. On se perkele, että nuori mies joutuu peittämään harvenevilla hiuksillaan jo kaljuuntuvaa otsaansa. Sukuni on kaljuuntuvaa sorttia, joten ei tämä täysin puskista tullut. Odotin tämän tapahtuvan tosin vasta 20 vuotta myöhemmin. Ehkä se täytyy ruveta kohta kulkemaan kalju kiiltävänä, mukamas ollakseni äijämäisempi. Vaihtoehtoisesti voin myös kulkea ylpeänä takaraivoa lähestyvän hiusrajani kanssa.

Mikä *itun blogi?

Niinpä.

En edes jaksa ruveta analysoimaan ja pohtimaan blogien merkitystä niitä kirjoittaville tai lukeville ihmisille. Ei kai se merkitys voi mitenkään ratkaiseva olla oman elämän kannalta. Vai voiko? Tietysti yritysten joko avoimet tai yksityiskäyttäjän taakse “piilotetut” blogit voivat toimia mainoskanavana, jos joku ko. blogia sattuu lukemaan. Merkitykseltään vähäisempinä blogeina voi pitää esim. nuorten (aikuisten) naisten shoppailu-blogeja, jossa joka päivä kerrotaan, kuinka oltiin tyttöjen kanssa lounaalla Café Esplanadilla ja kuohuviinilasillisten jälkeen ostettiin ihania biletoppeja ja korkkareita. Ai luenko aktiivisesti tällaisia blogeja? En.

Onko tämä oma blogini edes joskus muka merkityksellisempi? No ei varmasti. Blogit saattavat olla mielenkiintoisia ja siten ehkä merkityksellisiä, jos niiden sisältö on aidosti kiinnostavaa. Kiinnostava sisältö voisi olla esim. oivallista pohdiskelua ajankohtaisesta ja polttavasta aiheesta tai vaihtoehtoisesti oman villin ja tapahtumarikkaan elämän jakamista muille. Kolmas vaihtoehto on se, että blogin sisältö ei niinkään ole mistään kotoisin, mutta se tapa, jolla tämä sisällöllinen puutteellisuus puetaan sanoiksi, on jotakuinkin todella miellyttävää luettavaa. Oma blogini tähtää viimeiseen, vaikka kerrontatapani miellyttäneekin korkeintaan itseäni.

Niin joo, olen Keimo (nimi muutettu). Opiskelen. Ja elän.